Sairautta ja terveyttä. Taistelua ja onnea. Masennuksen epätoivoa ja rakkauden hetkiä. Elämää eksistentiaalisen kriisin keskellä ja reunoilla. Inspiraatiota. Tuokiokuvia sirpaleina. Minua. Kommentit toivottavia. Jopa suotavia.
"Tuo joka liikkuu tuolla lailla nykien
on skitsofreenikko
Tuo liikkumaton on katatoonikko
Se joka istuu alasti eristyshuoneessa
on masennustilassa
Tuo joka liikkuu puoli senttiä irti lattiasta
on maaninen
Tuo jolla on kouristuksia on kaatumatautinen
Se joka seisoo koko päivän suihkussa
on pakkoneurootikko
Se joka hirtti itsensä on kuollut
Ne jotka katselevat ihmeissään tätä kaikkea
on hekilökunta"
(Claes Andersson, kokoelmasta "Tulla, yhdessä")
Yritän olla vastuullinen potilas. Yritän selittää, etten halua koko elämääni olla bentso- ja nukahtamislääkekoukussa. Että nyt jo sietokyky on kasvanut ja en elä päivääkään ilman lääkkeitä. Lääkäri: "No mutta eihän sille mitään voi tehdä, kun et sinä ilman lääkkeitä nuku." Kiitti. Ehdotan unitutkimuksia. Ei käy, sillä "ei ne sua kuitenkaan auttaisi". Kuntoutustukea jatketaan ja pitäisi etsiä työkokeilupaikkaa. Selitän lääkärille, kuinka vaikea sellaista on omalta alaltani löytää. Mutta eihän sille mitään voi, koska "sulla nyt ei ole työpaikkaa ennestään ja et ole kuitenkaan täysin työkykyinen". Minulla on psyykkinen voimakas este muutaman lääkkeen kokeiluun. Vaakakupissa ei silti paina, että olen kokeillut toistakymmentä muuta lääkettä ilman tuloksia. "Kun sinä tuolla omalla toiminnallasi vähennät mahdollisuuksia." Jeah, mahdollisuuksia olisi ehkä enää se tasan yksi.
Tulos: talsin unettomuudesta täristen apteekkiin hakemaan lisää nukahtamislääkkeitä, joita saan nyt entistä enemmän tällä uusitulla reseptillä.
|
|
