Raastat punaista päivää,

riivatun innolla sinä sitä tuhoat

Teräksellä mahdottomia mahdollisuuksia,

tuokiokuvia viipaleiksi.

- - - - - - - - -

Kesät ovat pirullista aikaa. Mukailoisia. Mukaihania. Mukavapaita. Opiskelijalla ei ole vapaata. Työkyvyttömyyseläkeläisellä ei ole ihanaa. Sitä luulee, että masennuksesta voi vapautua. Sitä luulee, että mielestään voi puhdistautua. Mutta kesällä kun valtion virasto haluaa että kuntoudun, istumalla neljän seinän sisällä tekemättä töitä, minä taannun, peräydyn, pakenen sen mieleni pohjalle, taas. Se on yksinäistä, pirun yksinäistä aikaa. Tarvitsen päiväkirjan. Jotta en tukehdu tähän pahaan oloon, taas.

- - - - - - - - -

Raastat punaista päivää,

raastat sitä niin kuin se sinua.

- - - - - - - - - -

Miksi mies ei huomaa? Tai miksi se huomaa, muttei halua nähdä? Itken itseni uneen joka ilta, eikä se edes jaksa kysyä, miten minä voin.