Hirveää. Tukehduttavaa. Turhauttavaa. Vaikka sitä kuinka päättää, ettei halua tällaista elämää, niin silti se vain päivästä toiseen toistaa itseään. Näin paljon ei ole itketty kuukausiin. Olen fyysisesti ja henkisesti täysin loppu.

Tällä hetkellä en osaa juuri kirjoittaa: miten kaikkein suurinta ahdistusta ja suruakaipuutamasennusta voisi kuvata pätevästi?

Mietin, miten kummassa jaksan ensi viikolla töihin, miten kykenen huomenna keikalle, jonne liput on jo ostettu?

Elämä ei ole hellä nyt.