Juhannuskuvaksi matkan varrelta kertyneitä lasikoruja.

1661332.jpg

Jäin kaupunkiin. Koska laukku ei pakkaantunut. Koska ruho ei liikkunut. Koska aamuviiden jälkeen en taaskaan nukkunut, vaan itkin jälleen eroa. Koska fyysisesti olen niin kipuileva ja huonokuntoinen, että on pysyteltävä terveyskeskuksen lähellä. Koska olen uupunut ja surullinen.

Illalla ystävä tulee sentään käymään ja juomaan siideriä. Jos en sitä ennen saa nukuttua päiväunia, en jaksa millään. Silmät sattuvat väsymystä ja itkua.

Kaupunki on hiljainen. Se on pikemminkin pelottavaa kuin rauhoittavaa.