Minä katsoin elokuvan! Minä ihan oikeasti jaksoin (ainakin melkein) keskittyä täysipitkään elokuvaan yksinäni. Myönnettäköön, että kyytipojaksi tarvitsin makeaa light siideriä ja käsille tekemiseksi virkkuutyötä, mutta kuitenkin. On kovin harmi, että kaikki asiat joita oikeasti rakastaa, kirjallisuus, elokuvat, kulttuuri yleensäkin, haihtuvat ja kasautuvat masennuksen alle. On helpompi olla tekemättä mitään, eikä mihinkään edes keskittymiskyky riitä. Pitänee yrittää pieninä annoksina, sopivan oheistekemisen kanssa, turhia paineita ottamatta ja jättämällä ne taide-elokuvat ja monimutkaisemmat kirjat siihen elämänvaiheeseen kun sellaiseen taas pystyy. Nyt ovat Dostojevskit, Hesset ja Guillermot vaihtuneet hetkeksi Anna-Leena Härköseen ja normaalin Hollywood-kauraan. Joskus on tehtävä uhrauksia, että pystyisi.

the-jacket.jpgSidottu.

Tänään the Jacket, eli Sidottu, jonka ostin ja katsoin lähes ainoastaan jumalaisen Adrien Brodyn vuoksi. Koska mieltäni kutkuttavat elokuvat, joiden juoni on vähintäänkin merkillinen ja ennalta-arvaamaton, oli elokuvat ihan kelpo pala. Tosin kyynikkona en juurikaan kestä leffoja, joiden loppu on onnellinen. Tai mukaonnellinen. Tänään sopiva kuitenkin, kaiketi.