Eilen sain vanhan ystävän seurakseni. Joku jaksoi pitkästä aikaa ymmärtää. Oli mukava ilta.

Tänään tuntuu, ettei ole mitään sanottavaa. Ajatuksetkin olen sitkeästi työntänyt jonnekin kauas pois. Tuntuu kuin olisin nostanut verhon aivojeni hermosolujen ja muun itseni välille. En ajattele. En ajattele. En ajattele. Toimin kuin kone. Sitkeästi. Rutiininomaisesti. Ilman tunteita. Tänään.

"Pelko on selitettävissä. Sitä vastoin ahdistus polveutuu omasta täälläolosta."

(Martin Heidegger)