En koskaan tiedä, mikä olisi minulle hyväksi. Leikkiä mukana, vai olla itsekkäästi rypevä kärsivä säälittävä minä.

Olin luvannut vanhalle ystävälle jaksaa vihdoin tänään baanalle. En haluaisi, en jaksaisi. Kipu on pakottanut makailemaan koko päivän. Yöllä en nukkunut. Minulla on miesten suhteen "suruaika".

Menen. Koska olin luvannut. Eikä viimeisiä ystäviä kannata menettää. Kuka lohduttaisi Nyytiä ja sitä rataa. Ei kukaan pyydä mukaan jos itse jättäytyy masennuksissansa taakse. Niin minulle sanottiin jo lapsuuden ja nuoruuden ihanan kukkeassa välimaastossa.

Voe itku. Kipuilee, silmiä särkee, juon siideriä. Odotan ovikelloa.