Kävin tänäänKIN lenkillä. Kesän tuoksu polulla oli muuttunut mädän hajuksi.

Eksyin kerran sattumien kautta luennolle, jossa entinen krooniseksi diagnosoitu skitsofreenikko, psykoosista selvinnyt, kertoi, että lopulta se oli jokin oma sisäinen päätös ja voima, joka hänet sieltä mustasta nosti. Mutta että enemmän tai vähemmän tietoista se oli.

"Don't know the reason why/ But I'll always choose the black in front of white" (Lykke Li)

Ehkä kaikki loppujen lopuksi on itsestä kiinni. Ehkä elämä on valintoja, ja minä olen valinnut tämän. Ehkä vain MINUN on tehtävä jotain, niin kuin kaikki päähäni takovat. Vääriä valintoja. Enhän minä tätä oikeasti halua.

Mutta miten se valinta sitten tehdään...?