Voi pahka. En ole nukkunut silmäystäkään viime yönä. Joudun raahautumaan lääkäriin muista syistä; josko sitä onnistuisi jotain troppeja kinuamaan taas tähänkin.

Ajatella olen ehtinyt sitäkin enemmän, yöllä. Ja yhden kirjan lukea. Mutta ajatella varsinkin. Pelottaa tämä suunta. Pelottaa ihan kamalasti. Ei ole enää vaihtoehtoja, on vain pakko parantua. Ehkä se on ensimmäinen askel se myöntäminen. Ehkä. "Hi, my name's Emmi and I'm totally fucked up."

amc0502l.jpg