On lannistavaa huomata olevansa jälleen siinä tilanteessa, kun mikään ei tuota tyydytystä tai aitoa kaiken voittavaa iloa niin kuin ennen. Ei edes ne näennäisesti mukavat asiat. Ja kyllähän minulla on tänäkin viikonloppuna ollut kivaa. Se "kiva" kuitenkin vain leijuu jossakin kehoni ulkopuolella, irrallaan minusta, eikä riitä olemaan elähdyttävä voimani. Huomaan jälleen karttavani pelkkiä "kivoja" tilanteitakin, koska niihin käytettävä vaiva ei riitä korvaamaan tuotettua hyötyä. Surullista.

Olen kovaa vauhtia tekemässä itsestäni ulkopuolista, eikä kukaan tule minua estämään. Oma voima, itsevoima, minävoima, sitä minä odotan kumpuavaksi!

Öisin puran alitajuntaani unissa. Kierot kummat kuvat, joissa jokaisella yksityiskohdalla on merkitys.

Ystävä halasi minua tänä viikonloppuna monta kertaa. Lohtu tuntuu nyt hyvältä.