Elän pudonneena johonkin kummalliseen välitilaan. Mikään ei tunnu. Ainakaan hyvältä.

Edes opinnoilla ei enää tunnu olevan merkitystä. Ei edes sitä, että tutkinto tekee minusta "oikean" ja "hyväksyttävän". Ja että niin kuuluu tehdä.

Elän kuin odottaen jotakin, mutta en tiedä mitä. Päivät vaihtuvat verkalleen, elämä velloo ympärillä. Kaikki on, ja mikään ei ole. On vaikea edes selittää miltä tuntuu, kun oikeasti ei tunnu miltään.

Huomenna taas lääkärille. Menen, kun jotenkin tuntuu, että se on parantumisen takia pakko. Että sitten olen yrittänyt ainakin.