Voi räkä kuinka tämä elämä, "elämä", mukaelämä, on hirveää. Viikko on mennyt itkiessä, vuoroin valvoessa ja täristessä yöt, vuoroin takertuneena unilääkkeiden voimaan hävitä. Olen saanut joukon läheisiäni varpailleen, itkemään, nukkumaan yönsä huonosti hekin. Olen maannut maannut maannut ja maannut, pyykkivuori kasvaa, roskapussi haisee, tiskikasa leviää ja minä...liikun jossain unimaailmassa, enkä jaksa pestä hiuksia. Lehdet voin lukea kahdesti, kun en kuitenkaan muista mitä olen edellisellä kerralla lukenut. Unohdan puhelinkeskustelujen sisällöt, päivämäärät, vuorokaudenajat ja viikonpäivät. Alkaa olla jokseenkin selvää, ettei tällaista elämää voi elää.

Viikon lopulla pelästyin: sydän hakkasi, pyörrytti ja huimasi, tärisin kuin horkkatautinen, oksetti. Sitä jatkui. Monta päivää. Kaupungilla meinasin kaatua. Lääkäri tutki, minä tärisin päivystyksessä: arvosi ovat normaalit, se on psykosomaattista, väsymystä, ahdistusta. Great. Kesän aikana olen kehittynyt pelokkaaksi täriseväksi hermokimpuksi, joka pankkikorttia ojentaessaan ei melkein osu kassaneidin käteen. Kun täti sairaanhoitaja puhui vakavasti olostani ja hoidostani, alkoi huone pyöriä ja minun oli käytävä lattialle makaamaan, etten pyörtyisi oksentaisi kuolisi. Voe perkele sanon minä. Tässäkö sitten yritän vielä kestää nämä paniikkikohtauksetkin?

Lääkäri kehotti yrittämään jaksaa viikonlopun yli. Sanoin suoraan, etten tiedä jaksanko. Päivystys on takaporttini. Jotenkin silti pelkään (haluan?) pelkään (en halua?) että tilani kehitys on menossa kohti osastolähetettä. Onneksi itsekin ymmärrän, ettei tämän tällaista kuuluisi olla. Nyt vain odotetaan että pikkuisen terveydenhuoltokoneistomme pyörät pyörivät, eivätkä jätä minua tähän tilaani yksin.

Huomaatteko? Ei mulla ole edes muuta maailmaa tai ympäristöä? Mitkä kunnallisvaalit? Mikä syksy? Yllätyksenä saattaa tulla jopa ostos jääkaapissa, jota en muista ostaneeni, saati kantaneeni kotiin. Nyt ei ole kuin minä ja minä ja minä ja minun säälittävä ruikuttava olemukseni ja minun maailmani..

Öh. Nyt olen huono ystävä, ihminen ja bloggaaja. En vain jaksa nyt ketään tai mitään. Eheytymistä etsiessä ja odottaessa on kai välttämätöntä olla välillä vähän paska.