Sanoin lääkärille lopettavani kaikki lääkkeet, jos en saa sitä fyysistä parempaa oloa takaisin. Henkisestä en unelmoikaan, mutta ennen kaikkia mömmöjä, en sentään ollut kotona tutiseva horkkatautinen ja heikko ihmisen kuvatus. Pidin taukoa unilääkkeistä, ja valvoin kaikki yöt.

Rinnasta puristaa ihan konkreettisesti. Ahdistus on julmaa. Pääsen hädin tuskin kauppaan. Itken ja tutisen päiväkaudet. Ja niin minun piti olla pian työkykyinen...En voi olla miettimättä, ketkä kaikki olen jälleen sairastamisellani pettänyt.

Aikuinen ihminen joka ei osaa olla aikuinen ihminen.

On niin sekava ja huono olla, että kirjoitan lisää kun kykenen jotenkin jäsentämään ajtuksiani.

(Go, Obama!)