"Kaikki on sumuista ja sekavaa

Iho turpoaa

eikä ruumiinosia enää erota toisistaan

Uhkailevien, ivallisten, apaattisten huutojen

läpitunkevat äänet. Tämä on

niellyksi tulemisen

     pelkoa ja viehätystä."

(Jim Morrison)

Masentaa. En osaa itkeä. Psyko painostaa takaisin töihin. Minua ei voisi kiinnostaa vittuakaan. Joka päivä on samanlainen.

Luettua ja katsottua, pitkästä aikaa: Anna-Leena Härkösen Ei kiitos (rakastan Härkösen humoristista otetta) sekä teinikauhua Twilight-leffan muodossa.

Ja voisiko joku ystävällinen sielu kertoa, miten tässä uudessa vuodatuksessa pystyy linkittämään kuvia...kerpele.

En jaksaisi enää taistella täällä elämäksi kutsutussa, but hey, what's new?!