perjantai, 27. maaliskuu 2009
Yksin minä olen kuin rikkirevitty ruumis
sisäelimeni leviteltyinä
väärille silmille avoinna.
Jos ei kaltaistaan
sielunkumppaniaan
edes rakastajahuoraa
jos niitä ei ole olemassa
että se on samaa illuusiota
kuin se, että joskus minulla oli Sinut
ja minä olin Sinun.
Turhaa. Vaiheittain elettyä
valmiiksi olematonta olemista.
"Tuo joka liikkuu tuolla lailla nykien
on skitsofreenikko
Tuo liikkumaton on katatoonikko
Se joka istuu alasti eristyshuoneessa
on masennustilassa
Tuo joka liikkuu puoli senttiä irti lattiasta
on maaninen
Tuo jolla on kouristuksia on kaatumatautinen
Se joka seisoo koko päivän suihkussa
on pakkoneurootikko
Se joka hirtti itsensä on kuollut
Ne jotka katselevat ihmeissään tätä kaikkea
on hekilökunta"
(Claes Andersson, kokoelmasta "Tulla, yhdessä")
Sairautta ja terveyttä. Taistelua ja onnea. Masennuksen epätoivoa ja rakkauden hetkiä. Elämää eksistentiaalisen kriisin keskellä ja reunoilla. Inspiraatiota. Tuokiokuvia sirpaleina. Minua. Kommentit toivottavia. Jopa suotavia.
Kommentit