Täältä.

Voi, ette voi ymmärtääkään, kuinka paljon teidän kaikkien kommenttinne minulle merkitsevät: olivat ne sitten lyhyitä tai pitkiä, samaa mieltä olevia tai  vastakkaisia mielipiteitä. On jotenkin ihanaa ja kaunista tietää, että edes joku oleva ja elävä lukee. Tai vaikka vain virtuaalisesti välittää. Kiitos siis kaikille.

En enää osaa sanoa mania- ja depressiovaiheista mitään. Tänään tiesin jo valmiiksi, ettei minulla ole mitään menoa, ei ketään ketä pyytää kahville tai kaupungille, ei mitään järkevää. (Nukun siis nykyisin jälleen, kun on toistaiseksi unilääkkeitä) vedin siis aamulla herättyäni heti rauhoittavan ja pari unilääkettä, jotta voisin elää päivän pois alta. Näin psykedeelisiä unia, niin todellisia, että ihan oikeasti luulin WC-pönttöni tulvivan ja jonkun käyneen asunnossani rikkomassa tavaroita ja kirjoittelemassa seiniin. Koitin selittää itselleni, että se on unta ja herättää itseni horroksesta, mutta sama toistui ainakin kymmenisen kertaa, ja aina olin epävarma, olivatko tapahtumat totta vai unta. Välillä makasin puolihorroksessa tai hereillä sängyssä. En halunnut nousta. Vastailin tekstiviesteihin horroksessa ja silmät harittaen, niin että viesteihin vastaamiseen kului ainakin viisitoista minuuttia. Puhuin unissani, tiedostan sen. Painajaisia.

Läheinen joutui tänään sairaalaan. Tai meni. Olen onnellinen, että hän on turvassa toistaiseksi. Haluaisin mennä käymään, mutta pääsenkö itse sinne asti?

Nousin sängystä 18.20, siltä varalta, että tuttu tulisi käymään seitsemältä. Ei tullut. Hain kaupasta siideriä ja suklaata. Rasvasin mustelmat ja viillot. Korjasin korun, silitin. Tein jalkahoidon. Jumppasin tunnin. Maaninen tekeminen jatkui siis depressiivisen päivän jälkeen.

Huomenna on onneksi sovittua kaupungille menoa. Asioiden hoitoa. Ostin Piano -elokuvan. Rakastan sitä. Laitetaan kasaan vielä katsomatta olevia elokuvia, joihin haluan keskittyä kun jaksan, samoin kuin kirjakasani kasvaa kasvamistaan. Olen onneksi pystynyt keskittymään käsitöihin. Se on uutta pitkään aikaan.

Tuntuu pakottavalta mennä huomenna mennä ostamaan yksi laukku alennuksesta, kun kerran tulee rahaa tilille.

Ja ystävän ääni tuntui surulliselta ja hieman syyttävältäkin, kun en jaksa lähteä toiselle puolelle Suomea hänen syntymäpäivileen. Rakas lemmikki lapsuuden kodissa on huonossa kunnossa.

Voi paska. Milloin kaikki helpottaa?