Kynttilät palavat nyt joka ilta ikkunallani, lyhdyissäni, hyllyni reunoilla. Koitan keksiä tekemistä, etten tulisi hulluksi. Onneksi ystävät pitävät minut usein varattuna kaupungilla pitkälle iltapäivään. Jaksan lähteä, koska muuten olen itselleni vaaraksi.

Olen innostunut taas kädentaidoista. Käsityöt ja askartelu ovat hyvää tekemistä käsille syömisen sijaan.

Peilistä en silti vartaloani katso. En pysty. Peruin tämänpäiväisen ravitsemusterpan (taas) tekosyihin vedoten.

Pelkään saavani tiedon ystävän oman käden kautta toteutetusta kuolemasta milloin tahansa. En halua ajatella siis.

Viikonlopulle on onneksi odotettavaa

Maanista tämä on. Edes vähän. Kohta tulee pudotus. Olen ollut tässä tilanteessa niiiiin monta kertaa.