"Oli jo olemassa päivä, joka
oli hänen kuolinpäivänsä, että
se toistaiseksi tuli ja
meni joka vuosi hänen tietämättään."
(Suora lainaus Nannalta, enkä edelleenkään muista mistä hän on oli sen poiminut..)
Olen väsynyt taas. Viikonloppu oli niin ristiriitaisen miellyttävä sekä ahdistava ja surullinen, että en pysty kertomaan siitä nyt. Välillä epäilen, olenko jälleen suuntaamassa parempaa kautta kohti...kunnes todellisuus ylllättää. Olen sekaisin. Kaikesta. Kaikista. Jokaisesta. Tänään on ollut itkuinen olo. Kerron ehkä myöhemmin. Tänään en pysty. Olen katsonut elokuvia, koska intohimoni kirjallisuus ei vastaa tämän hetkistä keskittymiskykyäni. Nämä tänä viikonloppuna:
Jali ja suklaatehtaan kaltainen ihana överi satu!<3
Tunnit -kirjan kirjoittajan toiseen kirjaan perustava vallan mainio elokuva.
Jokseenkin hämmentävän omituinen elokuva.
Jos kykenen, kirjoitan teille huomenna vastauksia terapiakysymyksiin. Ja muutakin. Nyt itken sitä, mitä en koskaan voi saada ja hukun yksinäisyyteen huutaen rakkautta.
Kommentit