print-bipolar.jpg

No niin. Tänään oli vihdoin varaamani psykiatriaika. Ja nyt minulta aletaan tutkia bipolaarisen mielialahäiriön hieman kesympää muotoa 2. Lääkäri kyseli paljon, ja se alkoi hänestäkin tuntua hyvin mahdolliselta. On tehtävä testejä. Ja jos diagnoosi nyt olisikin oikea, siitä seuraisi jälleen kerran vallan massiivisia lääkemuutoksia. Bipolaarisilla masennuslääkkeet eivät yleensä tehoa. Ei siis olisikaan ihme, kun kokeilemani kymmenet ja kymmenet lääkkeet eivät ole tehonneet pätkän vertaa.

Kysyin itse myös sähköhoidosta. Sekään ei ole poissuljettu. Saa nyt nähdä miten hoitoni kanssa mennään ympäri ja ämpäri, vai tapahtuuko yhtään mitään. Ensi kuussa alkaa kuntoutustarpeitani arvioiva ryhmä, ja sinne sekaan pitäisi nyt löytää aikaa vaikka mihin. Iltalääkkeet jätettiin vasteettomina pois ja Diapamin tilalle sain jälleen kaipaamani Opamoxin.

Ja uskokaa tai älkää: lääkäri vaihtuu toukokuun jälkeen jo viidennen tai kuudennen kerran! Tässä vasta intiimiä ja potilasmyönteistä hoitoa.

Tämän päivän olen nukkunut rauhoittavilla, koska nukkumaton yö oli kaamea. Olo on vieläkin nuutunut. Huomaan selvästi maanisen kauden olevan laantumaan päin, kun nyt voisin jälleen nukkua vaikka kellon ympäri.

Pitäisi soittaa ystävälle sairaalaan. Toisen ystävän razorbladit ja sakset kävin eilen hamstraamassa itselleni. Kolmas laihtuu silmissä. Ja minä porskutan. Minä porskutan aina, kai. Ja jotenkin.

Kaksisuuntainen mielialahäiriö. Pelottavaa, mutta samalla huojentavaa, jos vihdoin saisinkin oikean diagnoosin ja oikean lääkityksen. Olen silti väsynyt tähän kaikkeen.

Hyvää pääsiäistä, vaikkei se minulle itselleni olekaan mitenkään merkityksellinen.

sleep.jpgTäältä.