Rauhoittavat ovat loppu, juuri nyt! En saa nukuttua ja unilääkkeet vievät muistin. Fysiikka oireilee stressiin. Syön, kun en muuta osaa. Tärkeys rauhoittelee. Ja nukkuu kun minua valvottaa. Mutta minä selviän. Minähän selviän reissusta!

Epävarma minä kysyy, olenko juhannuksen jälkeen enää parisuhteessa? Voi paska tätä kirottua huonoa itsetuntoa ja omaa alemmuutta korostavaa jämähtänyttä ajatusmaailmaa.

"-Nyt minua alkaa nukuttaa, sanoi Muumipeikko. - Yhdeksän kukkaako meidän piti poimia?

- Yhdeksän, sanoi Niiskuneiti. - Ja lupaa, ettet sano enää sanaakaan.

Muumipeikko nyökkäsi juhlallisesti. Hän viittoili kauheasti, ja se merkitsi "Hyvää yötä, tapaamme huomenna", ja sitten hän tassutteli kasteenmärkään ruohikkoon.

- Minäkin tahdon poimia kukkia, sanoi Vilijaana ja tuli nokisena ja iloisesti loikkien ulos savusta. - Minä olen mukana kaikissa taikomisissa! Osaatko muuta?

- Minä tiedän erään hurjan kaamean juuhannusyön taian, Niiskuneiti kuiskasi. - Mutta se on sanomattoman kammottava.

- Tänä yönä minä uksallan mitä tahansa! reimuitsi Vilijaana ja kilisytti ylimielisesti  kulkustaan."

(Tove Jansson: ote kirjasta Vaarallinen juhannus)

image.php?id=9488

Minä selviän, ja siitä tulee hauskaa!