Olen jämähtänyt typeriin, vahingollisiin tapoihin: kun heräilen ja mies lähtee töihin, minä käväisen kaupungilla ja sen jälkeen vedän ruokaa ja rauhoittavat naamaan. Nukun tunnin, pari. Koska päivä tuntuu jälleen liian pitkältä. En enää nauti sairaslomasta, mutta aika surkuhupaisalta tuntuu ajatella opiskelujen pariinkin palaamista, kun energiaa ei ole juuri mihinkään. Olen todellakin jakautunut kahtaalle: en osaa edes selittää, miten luonnolliselta, todelliselta, helpottavalta, ihanalta tämä ihmissuhteeni tuntuu, ja toisaalta olen sama masentunut itseni, joka ei jaksa mitään. Hypomaniakaudet ovat taas kaukana. Haluaisin niiiiin kirjoittaa jotakin positiivista, koska uskokaa pois, minä olen välillä onnellinen, rakkaan kanssa. Mutta...mikä riittää, mikä ei? Mikä on sairautta, mikä on hulluutta? Erästä elokuvaa lainaten: hulluus on enimmistön päätös. Mutta entä jos ei ole hullu, on vain kasvanut väärään?

Ihanaa. Kamalaa. Ihanaa. Kamalaa. Kaikkea sekaisin. Tässä ihmissuhteessa pystyn ensimmäistä kertaa rakastamaan oikeasti. Olemaan itseni. Pystyn olemaan aikuinen nainen, enkä muuttumaan hetkessä kikattavaksi koulutytöksi, kun keskustelun aihe alkaa ahdistamaan. Kaikki on hyvin, niin hyvin.

Mutta minä olen väärä. Voi perkele.

Toisina päivinä havainnoin paljon: tänään oli suloista, kun kaksi kirpun- kokoista pikkuipanaa kantoivat jättimäistä Hesburgerin kassia kuin ensitreffiläiset. Eilen ihastelin kolmatta kirpunkokoista järkyttävän pitkän hevitukan omaavaa pikkupoikaa. Kauniita, onnellisia ihmisiä. Joka puolella.

Minä olen pitänyt näistä viileämmistä ilmoista. Kunhan ei sataisi. En halua hikoilla helteessä enkä palella sateessa. Välitila on mukava. Välitila. Kaikessa.

Luen aivan mielettömän mahtavaa kirjaa. Muutaman sivun päivässä. Pitkästä aikaa oikeasti haluan jälleen oppia elämään.

Mutta miten se onnistuu kun jokainen sanani tulkitaan kieroon, kun jokainen tekoni tekee asioista vielä pahempia, kun tuntuu että kierolla tavalla tämä huono tuurini on ikuista.

Olen onnellinen. Haluan kuolla. Olen onnellinen. Ja haluan kuolla.