Yritän olla vastuullinen potilas. Yritän selittää, etten halua koko elämääni olla bentso- ja nukahtamislääkekoukussa. Että nyt jo sietokyky on kasvanut ja en elä päivääkään ilman lääkkeitä. Lääkäri: "No mutta eihän sille mitään voi tehdä, kun et sinä ilman lääkkeitä nuku." Kiitti. Ehdotan unitutkimuksia. Ei käy, sillä "ei ne sua kuitenkaan auttaisi". Kuntoutustukea jatketaan ja pitäisi etsiä työkokeilupaikkaa. Selitän lääkärille, kuinka vaikea sellaista on omalta alaltani löytää. Mutta eihän sille mitään voi, koska "sulla nyt ei ole työpaikkaa ennestään ja et ole kuitenkaan täysin työkykyinen". Minulla on psyykkinen voimakas este muutaman lääkkeen kokeiluun. Vaakakupissa ei silti paina, että olen kokeillut toistakymmentä muuta lääkettä ilman tuloksia. "Kun sinä tuolla omalla toiminnallasi vähennät mahdollisuuksia." Jeah, mahdollisuuksia olisi ehkä enää se tasan yksi.

Tulos: talsin unettomuudesta täristen apteekkiin hakemaan lisää nukahtamislääkkeitä, joita saan nyt entistä enemmän tällä uusitulla reseptillä.