rain.jpgTäältä.

Tänään olen voinut huonosti. Ahdistus on kiipinyt ylös kurkkua, puristanut rintaa, voimistanut hulluksi tulemisen tunnetta. Olen toiminut hidastuksella: hammasharjaan tarttuminenkin on tuntunut ylivoimaiselta ponnistukselta, suurelta turhuudelta. Olen istunut tuolilla kykenemättä nostamaan kättä tai jalkaa. Odottanut puhelimen soivan ja samalla pelännyt sen soivan. Haaveillut pirtelöstä. Hylännyt ajatuksen pirtelöstä. Ahdistunut ajattelemalla iltaa ja sen tuomaa seisovan vellovaa mykkäkoulua miehen kanssa, omia turhia yrityksiäni keskusteluun, kosketukseen, muutokseen. Halunnut lukita oven ja olla avaamatta. Raahautunut kahvilaan saadakseni makean kaakaon. Ahdistunut kahvilan lapsiperheistä ja metelistä. Nauranut kassalla omalle karamellipussilleni, jonne olen tarkoin valinnut kaksi suklaakonvehtia. Syönyt suklaakonvehdit. Katunut kaakaota ja suklaakonvehteja. Laskenut kaloreita. Vähät välittänyt kaloreista. Ottanut ensin puolikkaan rauhoittavan. Sitten toisen puolikkaan. Ollut fyysisesti kovin kipeä ja vihannut typeriä lääkäreitä. Odottanut iltaa kasvavan pakokauhun vallassa. Odottanut milloin ovi käy, ja ahdistava yksipuolinen rakkauteni musertaa tämänkin päivän.

Ehkä huomenna olisi taas parempi päivä. Tänään ei ollut. Koko päivän on satanut vettä. Stereoissa soi Husky Rescue.

capa_husky.jpg