Mitä minä voisin tänään sanoa? Samat jutut kuin eilen ja toissapäivänä? Samat kuin vuosi sitten tai kymmenen vuotta sitten? Miksi joidenkin kohtalo on masennuksen kaltainen elämänsyöjäsairaus? Miksi siitä on niin vaikea päästä eroon? Voisin kysyä miljoona kysymystä saamatta niihin koskaan vastausta. On vain pakko elää. Elämänsä tuhlaten, onnensa pilaten. Voi että minulla on ikävä Sinua! Sinä näytit minulle auringon ja kuukausia oli helpompi hengittää. Olisin melkein voinut parantua, melkein olla rakkauden elvyttämä, terveyttämä, eloon tuoma. Melkein.