torstai, 28. toukokuu 2009
Minä olen rakastunut.
Kun olen yksin, teen henkistä fyysistä väkivaltaa itseäni kohtaan. Haluan herätä hänen lämpimästä turvallisesta sylistään, jotta vain joskus voisin tuntea itseni kaiken tämän arvoiseksi.
En tiennyt että tällaista tunnetta edes on. Minun on alettava terveeksi.
"Tuo joka liikkuu tuolla lailla nykien
on skitsofreenikko
Tuo liikkumaton on katatoonikko
Se joka istuu alasti eristyshuoneessa
on masennustilassa
Tuo joka liikkuu puoli senttiä irti lattiasta
on maaninen
Tuo jolla on kouristuksia on kaatumatautinen
Se joka seisoo koko päivän suihkussa
on pakkoneurootikko
Se joka hirtti itsensä on kuollut
Ne jotka katselevat ihmeissään tätä kaikkea
on hekilökunta"
(Claes Andersson, kokoelmasta "Tulla, yhdessä")
Sairautta ja terveyttä. Taistelua ja onnea. Masennuksen epätoivoa ja rakkauden hetkiä. Elämää eksistentiaalisen kriisin keskellä ja reunoilla. Inspiraatiota. Tuokiokuvia sirpaleina. Minua. Kommentit toivottavia. Jopa suotavia.
Kommentit