En oikeasti tiennyt, että jokin voi sattua näin paljon. Mutta enhän minä ennen miestä tiennyt sitäkään, että toisen tuoksua voi ihan oikeastikin kaivata, ihan niin kuin lauluissa sanotaan...

Kaksi viikkoa sitten sanoin, etten todellakaan tiedä mitä teen, jos ja kun "meitä" ei enää ole. Pelottavaa on, etten tiedä vieläkään. Tai että kaikki mahdollisuudet ovat avoinna, lähinnä huonot sellaiset. Sanotaan, että erosta selviää, että kaikki helpottaa ajan myötä. Ja ovat ne ennen helpottaneetkin. Tämä ei. Rakkauden lisäksi rikkoutui luottamukseni, viimeisen kerran.

Tänään pakotin itseni ulos. Ystävän kanssa istuttiin kaupungilla. Join pirtelön, vaikka en ole juonut pirtelöä vuosikausiin. Itkin reissun aikana monta kertaa.

Jo kaksi päivää olen nukkunut päällysvaatteet päällä ja meikit kasvoissa sohvalla. Väsyttää silti enemmän kuin koskaan.

Minä kaipaan sinua jo nyt niin että sattuu. Oletko sinä edes ajatellut minua?

- - - - - - - -

Kun lopulta sekin särkyy,

se mikä vielä oli pisimpään ollut eheä,

on sirpaleita niin valtavasti

ja niiden reunat niin viiltävän terävät,

ettei kukaan pysty käsittämään,

miksi veri ei vuoda.

Pystyssä tunnottomassa lihassa

törröttävät

     sirpaleet

siinä, joka joskus oli ollut elävä.