Olen päätynyt tulokseen, että suurimmat ongelmani (joista sitten kaikki muu juontuu) ovat itsetunto-ongelmat ja pelko. (Ei liene sinänsä yllätys lukijakunnalle...) Kuitenkaan en osaa selittää mistä nämä kaksi syytä sitten johtuvat. Lapsuuteni oli tasapainoinen, olin rakastettu ja hyväksytty. Miksi siis koen edelleen, aikuisenakin, itseni vääräksi, vartaloni tuntemattomaksi, tunteeni sopimattomiksi ja tekoni tuomittaviksi? Miksi pelkään samanaikaisesti sekä elää että kuolla? Miksi pelkään menettäväni rakkauden, läheiset, itseni? Miksi oi miksi, vaikka tällaisia kokemuksia on elämässäni ollut yllättävänkin vähän? Miksi minusta tuli sokeasti auktoriteetteja uskova, helposti muiden arvot omaksuva, liiallisen kiltti ja muut itsensä edelle asettava lapsi ja aikuinen? Paljosta minä olen opetellut pois, minun on pitänyt opetella olemaan sotkuinen, välinpitämätön, syntinen ihminen; sinänsä huvittava ajatuskyhäelmä. Tiedän, tiedän: synnynnäinen temperamentti on ja pysyy, sille emme voi mitään. Mutta onko se todella onnen arpapeliä, mitkä temperamenttipiirteet jokainen todella saa?

Tuntuu väärältä pelätä ja olla itsestään niin epävarma, kun lähtökohdat elämään ovat olleet ihanteelliset. Pelkään niin hirveästi, että välillä pelko on yhtä voimakas tunne kuin rakkaus. Tai ne ovat yhtä. Ja pelkään itseäni, ja se mitä kaikkea edustan.

Sairastuminen oli kaikessa kauheudessaan vuosia sitten kuitenkin ehkä kierolla tavalla parasta, mitä minulle olisi voinut käydä. Minä aloin oppia tuntemaan itseni. En enää turvautunut sisaren poliittisiin, eettisiin, moraalisiin käsityksiin, vaikka se olisi ollut helppoa. En enää tehnyt tarkalleen niin kuin minulta vaadittiin. Pystyin ajattelemaan kriittisesti siitä uskosta, johon minut oli kasvatettu. Elin murrosiän kaltaisen vaiheen sairastumisen kautta. Kasvoin omaksi itsekseni. Itsetunnon puute ei minulla tarkoitakaan itsetuntemuksen puutetta. Mutta kaiken tämän sanottuani, olen silti kovin hukassa itseni kanssa. Haluan oppia elämään sovussa oman sisäisen Emmini kanssa. Haluan tehdä sovinnon elämän kanssa ja luopua katkeruudesta. Haluan päästää irti jokapäiväisestä pelosta ja lentää.