1449781-medium.jpg Täältä.

Kuin katsoisi kaleidoskooppiin, pyörittelisi sitä kauniista kuvioista mystisiin ja sitä kautta synkempiin. Kaikki muuttuu nopeasti ja soljuen, koskaan ei tiedä, mitä seuraava käännös tuo tullessaan.

Olen hämilläni. En minä odottanutkaan (viisastuneena), että rakkaus minut parantaisi kokonaan. Niin, olen todellakin edelleen ja hämmentävästi rakastunut; aikana jona sitä en olisi odottanut. Koen valtavia onnen pyrähdyksiä, sydän lepattaa ja kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Toisen syli ja hymy sulattavat. Kaikki tuntuu...paremmalta kuin koskaan. Hengitän häntä ja hänen viestejään. Häntä ja arkea hänen kanssaan.

...Ja toisaalla on tämä paha olo, masennuksen perkele, joka ei ole jättänyt minua rauhaan kohta kymmeneen vuoteen. Miten se luikerteleekin paratiisin porteista sisään ja myrkyttää kaiken kauniin ja sen mahdollisuuden onneen ja tulevaan, jonka jo pikkuhiljaa annoin hiipiä mieleeni! Yksin on paha olla. Olen lihonut monta kiloa pelkästään sen vuoksi, että ahdistuksen hallintakeinoni ovat edelleenkin kovin yksioikoisia. Mikä minua ahdistaa? Ei parisuhde, sen minä haluan, varsinkin tämän suhteen. Mikä saa minut yhä enenevissä määrin turvautumaan taikanappuloihin, jotta voisin nukkua edes osan päivästä pois. Fyysiset kivut ovat nekin tulleet takaisin edelliskesän voimalla. Öisin en edelleenkään nuku, ja sitten päivät nukun nappuloilla. Odotan ja hengitän vain toista ihmistä, hänen paluutaan töistä, hänen viestiään, hänen minut tällaisena viallisena hyväksyvää lempeään. Yksin olen vajaa ja kyvytön elämään.

Pelottaa jo syksy. Raha-asiat ovat päin prinkkalaa ja laitokset tenttaavat, koska aion tietää elämäni suunnan ja tulevan rahatilanteeni. Niinpä niin, sen kun tietäisi. JOS saan myönteisen päätöksen kuntoutustuen jatkosta. JOS pystyn saattamaan opintoni syksyllä loppuun. JOS jos jos. Ja mitä sitten? Olenko ensi vuonna työkykyinen? Tutkinto kourassa mutta kyvytön kestämään kahdeksan tunnin työpäiviä ja normaalia elämää? Olenko eläkkeellä? Terveempi vai sairaampi kuin nyt?

Olen siis hämmentynyt. Kääntelen kaleidoskooppiani ja välillä hehkun intoa ja uskoa tulevaisuuteen, toisella hetkellä taas käännän esiin itseni väärän puolen.

Eniten minua ärsyttää, etten vieläkään jaksa tehdä mitään niistä asioista, joista nautin.

heaven.jpg Täältä.