"Kesäyö on kesäyö vain maalla. Kaupungissa kesäyöt ovat sitä, kun kävelee kapakasta kotiin aamuyöllä, eikä tarvitse ottaa taksia, koska on lämmin eikä valoisalla liiku niin paljon raiskaajia. Ja liikenteessä on monta muutakin, jolta voi pyytää apua. Tai sitä istuu parvekkeella lobelian alla, kuuntelee lokkeja ja kuvittelee olevansa lähellä luontoa. Itse asiassa en pidä kesästä enää ollenkaan. Elämän pitäisi silloin tuntua jotenkin paremmalta, ja kun se tuntuu, sitä kokee olevansa tuhon oma."

(A-L Härkönen)

Juuri kun ehdin tottua yhteen vuodenaikaan, juuri kun ehdin asennoitua siihen, että nyt on elettävä tietyillä ehdoilla ja oltava tietynlaisessa mielentilassa, juuri silloin, on vaihdettava toiseen tilaan. Masennun aina lisää, kun luonto vaihtaa pukuaan. Vihaan kesää ja pidän syksystä. Mutta nyt  juuri vihaan syksyäkin, koska en ole siihen valmis ollenkaan.